tiistai, 28. toukokuu 2013

Ajotunnit ja inssi uusiksi.

Autokoulu on ollut kamalaa tressaavaa aikaa. En suosittele kenellekkään ja jollei minun olisi ollut pakko muuttuneen elämän tilanteeni takia en olisi ikinä hankkinut ajokorttia.

Kaikki alkoi hyvin, teoriatunnit olivat leppoisia ja teoria kokeestakin selvisin hyvin. Mutta sitten nämä ajamiset... Huoh! Tenttaan viikon päässäni vilkku, peilit, päänkääntö... ja silti kun astun autoon unohdan kaiken ja huomaan ajavani pää tyhjänä eteempäin tietämättä mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Opettaja puhuu taukoamatta vieressä, mutta en kuule hänen ohjeitaan koska kaikki aikani kuluu kaistalla pysymisessä.

Pahinta kai oli että pidin itseäni ihan ok hyvänä kuskina. Otin kyllä varuiksi ennen inssiä vielä muutaman lisä tunnin. Olin paniikissa mutta jotenkin luotin siihen että pääsen onnella läpi. Hymyilisin inssi sedälle nätisti ja hän säälistä päästäisi minut läpi.

Inssi aamu koitti. Vettä tuli taivaalta kaatamalla, vatsaa kiersi ja oli todella kuvottava olo. Ajelimme muutaman tunnin ennen inssiä ja kaikki meni pieleen. Meinasin ajaa kolarin koska en nähnyt mitään eikä kukaan ollut mantraani lisännyt pyyhkiöitä :D peileistä ei näkynyt mitään ja kaikki oli aivan kamalaa. En siis ollut aijemmin ajanut sateessa.

Inssi setä tuli autoon ja koitti kai jutella minulle rauhoittavasti. Turhaa... Pääni oli tyhä... ajoin kuin kuplassa en nähnyt en kuullut mitään tuntuu etten edes jälkeen päin edes muista siitä mitään. Lopussa inssi kertasi kaikki mokani ja niitä hän oli, en osaa auton hallintaa, en tiedä risteyssääntöjä, olen epätaloudellinen, pääni ei käänny enkä tarkista kuolleita kulmia, laitan vilkun liian myöhään jne...

Mieleeni tuli että mitähän vittua olen 2kk tehnyt autokoulussa kun mikään ei mennyt niinkuin olisi pitänyt... nyt pelkkä ajatus uusinta inssistä saa minut voimaan pahoin enkä ole nukkunut koko viikkoon... huomenna olisi ne huimat 2h lisää ajo opetusta jossa kaikki tuo pitäisi pystyä korjaamaan?? Eikö ajo opettajani olisi pitänyt suositella lisää ajo opetusta? Mitä jos en halua ajaa? Ehkä minusta  ei vain ole kuljettajaksi!

perjantai, 5. huhtikuu 2013

Tämä talo

Rakastan miestäni kaikkinensa. Ruutupaidat, valkoiset tennissukat, elintaso vatsan kaiken kestän rakastan häntä. Muutan hänen kotiinsa maalle mäntsälään. Toisaalta on turhauttavaa kun  joka nurkka on täynnä erillaista rojua joka on hänen äidilleen suurinta aarretta. Mitä helvettiä täällä tapahtuu... miks hänen tavaroitaan on edelleen täällä vaikka talo on vaihtanut omistajaa jo vuosia sitten.

Tämä talo tunkee meidän onnemme eteen joka tilanteessa. Kylpyhuoneremonttia, pintaremonttia muualle asuntoon, entisen emännen jälkien raivaamista itseni tieltä. Kauheaa kun tunnen itseni itsekkääksi koittaessani tehdä talosta kotia itselleni. Sille en voi mitään että tuntuu kuin talo ei haluaisi minua tänne. Tuoksu ja tavarat eivät näytä minulta. Voiko kauniista moderneista esineistä ja vanhanaikaisesta maalaishenkisistä tavaroista pitävät ihmiset yhdistää elämäänsä?

perjantai, 5. huhtikuu 2013

Moikka maailma!

Onnittelut uudesta blogistasi!

Tämä on esimerkkiartikkeli. Uutta sisältöä voit luoda blogin hallinnan kautta. Voit poistaa tämän artikkelin artikkeliarkiston kautta.